Mikä mies?

Kysymys, jonka olen useasti kuullut, on melko hämmentävä, mutta määritelläänpä asiaa siltä osin kuin itseäni tunnen, tai ainakin niin luulen, sillä muilla saattaa olla ihan omat näkemykset ja kokemukset minusta. Olen ollut pienestä kollista lähtien oman polun kulkija, yksinäinen susi, jolla jo nassikkana on päänupissa kohissut kaikkea mitä omassa mielikuvituksessa on kulloinkin mahtunut jylläämään.

Sitä on herkästi innostunut milloin mistäkin asiasta, eikä aina järin järkevästä päästä. Kuten mitä voi tuumia, kun pikkupoikana hyppäsin katolta alas päiväpeitto nurkistaan naruilla itseeni kiinnitettynä. Televisiosta nähdyllä laskuvarjohyppyihin liittyvällä ohjelmalla oli toki ollut oma osuutensa tempaukseen.

Yksinäisen suden roolista huolimatta olen puhelias ja viihdyn ihmisten seurassa. Olen aina pyrkinyt käyttäytymään fiksusti ja kohteliaasti. Luonteeltani olen avulias ja toisia huomioon ottava, toki tiettyyn rajaan asti. Olen tuntenut aina vetoa luovaan toimintaan, joten se on johdattanut minut monen mutkan kautta musiikin teon pariin. Selvensikö tämä mitään? Ehkä, tai sitten ei.

Tee se ihan itse

Eipä voi moittia muita tehdystä, kun itse räpeltää, eikä tarvitse vääkästää muiden kanssa, kuinka tämä juttu nyt oikein pitää toteuttaa. Toisaalta taas porukassa kullakin on oma leiviskänsä, eikä teon taakka ole yksillä harteilla. Sitä saa ihan outoa hyvän olon tunnetta, kun saa valmista aikaan. Välillä toki herää voimakas epäilys, että tulikohan tuosta muuta kuin sutta ja sekundaa ja paljon moittimista. Toisaalta, kun joku on tekeleitäni moittinut, olen vain todennut, että tee itse parempi, toki kyseenalaistamatta moittijan kykyä tehdäkin niin, ja hyvä tietysti, jos näin käy. Kukin taaplaa tavallaan, minä omallani sen suuremmin häpeämättä, ainakaan julkisesti.

Pitäisikö lopettaa?

Toki jossain vaiheessa, mutta ei nyt ihan lähiaikoina, jollei hallitus saa aikaan uudenlaista lakia, jolla tarkasti määritellään, mitä taiteen nimissä saa tehdä ja julkaista, ja mitä sitten taas ehdottomasti ei. Tiedä vaikka sellaista valmistelisivatkin ihan salaa. Pitänee sitten soudella pakolaiseksi johonkin suotaisaan maahan tai autiolle saarelle, Vaan eipä hätää, kyllä se minunkin musiikkisuoneni ehtyy, ja pakkohan ei ole kuunnella juuri minun tekeleitäni, kun korkeakulttuuriakin on tarjolla tai jotain muuta parempaa. Eli näillä mennään.