Uutta lyriikkaa pukkaa ilmoille

Näyttää siltä, että kun on saanut entiset biisit justiinsa purkkiin, niin heti perään pursuaa uusia ideoita. Edellisen julkaisun jälkeen tuli neljässä päivässä yksitoista uutta ideaa, joista neljä on jo valmiiksi asti sävelletty ja viides hyvässä vauhdissa. Tälläkin kertaa biisit lähtivät käyntiin yhdestä rivistä ja heti kun otin sen työn alle, lähti lyriikka rullaamaan esiin kuin itsestään. Heinäkuun alusta ryhdyn äänittämään laulua ja kitaraa aina arkipäivisin kun suurin osa naapureista on töissään. Viikonloppuna kun ei viitsi muita liiemmin häiritä. Muuten siinä pian jyskytetään joukolla ovea aikomuksena esittää kysymys, että "Et aio ihan lähiaikoina muuttaa? Tultaisiin meinaan tosi mielellään antamaan muuttoapua. Siinä ei kuule kauaa nokka tuhise, kun tavarat lentävät ikkunoista ja ovista pihalle, eikä tarvitse edes kiittää naapuriavusta".

Tällä kertaa pyörittelin mielessäni saundimaailmaa jossa päätin lähestyä sitä 50-luvun ja 60-luvun tyyppisellä rumpusetillä. Myös bassoon ajattelin hakea sellaista vanhemman tyylistä potkua möreämmällä vahvistinsaundilla. Kitaraan löysin jo biisien kehittelyvaiheessa mielestäni siihen sopivan matalamman särösaundin. Jaa, että laulun suhteen? Sillä mennään mitä on, ei sitä paljon voi parannella, kun lähtökohta on mitä on. Eli neljällä raidalla mennään ainakin ensi alkuun. Ehkä joku urkujuttu hammondtyylisellä lisäraidalla voi johonkin biisiin tulla.

 Nyt valmiiksi tulleet biisit vaihtelevat laidasta laitaan. Yhdessä kerrotaan tarinaa merirosvoista eli kapteeni Hurjaparrasta ja hänen armottomasta miehistöstään. Siinä lainataan vanhaa biisiä eli 15 miestä arkulla vainaan ja rommia pullo kappaletta. Saapi nähdä tuleeko plagiointisyyte. Sitten tulee tämä Hei Mel Gibson kipale, jossa kyseiselle hurmurisankarille luvataan nekkua vinoon, kun muija vain sen leffoja katsoo ja huokailee. Kolmannessa biisissä luvataan naiselle aamukahvi vuoteeseen. Yllättävän moni nainen muuten juo kahvia aamuisin ja harvapa varmaan tietää senkään tosiasian, että suomalaiset ovat maailmanlaajuisesta näkövinkkelistä katsoen melkoisia kahvinkittaajia.

 Sitten on tietysti tämä itsetutkiskelulaulu, jossa itsensä hukannut mies kaipaa itseään pikkupoikana opettamaan taas elämisen mallia. Yksi idea lähti sekin pikkupojasta, mutta kääntyi pian pikkutyttöön, jonka kertoja vanhassa valokuvassa näkee. Kertoja miettii miten tytön elämä on mennyt ja mitä tälle nykyään kuuluu, onko hän hautuumaalla vai vanhainkodissa. Että tällaista ja kuten olen monesti toitottanut, ei näitä biisejä ole sitten pakko kuunnella ja jos niin tekeekin, turha tulla minulle inisemään kun on vapaaehtoisesti mennyt itseään piinaamaan