Kateutta ja pakkasta
Sitä onkin saanut jo kaksi ensimmäistä biisiä uudestaan valmiiksi uusin lauluin ja kitaroin. Otin työn alle kipaleen Kateellinen, tuo tunne joka on niin tuttu ja perin ihailtava luontenpiirre meissä monissa suomalaisissa. Joskus siihen löytyy oikein hyväkin syy tai muutama. Tein tästä bluestyyppisen kappaleen. Toki joku bluesfani osoittaisi kintaalla versiolleni suoraan kohti hirttolavaa, etteihän tuo biisi ole edes nähnyt bluesia. Okei, näin saataakin olla, mutta tästä tulee mieleeni edes vitsi siitä kun luoja teki ensimmäisen prototyypin ihmisestä, eikä ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Luoja ei kuitenkaan hennonnut hävittää tekemäänsä, vaan tuumasi, että olkoon nyt yksi suomalainenkin. Eli olkoon nyt yksi tuollainen bluesmukaelmakin.
Bassoraitojen kanssa on ollut aina melkoista ongelmaa, kun ei ole bassonsoittajan vikaa. Olen vain yksinkertaisesti purkanut kitararaidalta soinnut ja väsännyt sen pohjalta bassoraidan. Sitten vain mahdollisimman simppeli basso pohjalle. Välillä niistä on tullut ihan mukiinmeneviä, ilman sen kummempia hienouksia ja kiemuroita. Kyllähän minä olen pyrkinyt muutenkin tekemään biisit simppelille pohjalle, vaikka olenkin kokeiluja tehnyt repertuaarin laajentamiseksi. Sointuvaihdokset ehkä toisivat biiseihin vaihtelua ja olenkin asiaa tutkinut, pääsemättä silti itseäni miellyttävään lopputulokseen. Ehkä sitten aikanaan, ellei minua sitten ryhdytä viemään linnasta linnaan taiteen häpäisijänä.
Otin seuraavaksi pitkin miettein työn alle Pakkanen maalaa jäisiä kukkia. Talvibiisi siis otettiin kehiin sillä ajatuksella, että tuleehan se talvikin vielä. Koska hetken mielenhäiriössä, joita minulle tuntuu tuhka tiheään tulevan, pistin biisin lyriikan Ylen linturunokilpailuun, en julkista sanoitusta ennen edellämainitun kilpailun påäättymistä 21. kesäkuuta. Eipä sinällään, että odottaisin minkään valtakunnan menestystä, sitä vain pitää välillä takoa päätään seinään, siis kuvaannollisesti, muutenhan sitä olisi pää muhkuroilla jatkuvalla syötöllä. Eipä silleen, levynteko jatkuu yleisön pyynnöstä huolimatta, sillä kiusa se on pienikin kiusa.